Erkki Sjöman innostui jatkamaan oman isänsä alkamaa suvun historian selvitystä. Hän myös perusti sukuyhdistyksen ja toimi sen hyvin aktiivisena puheenjohtajana vuodesta 1952.
Nimismies Isak Edvard Sjömanin, (s.1840), perheessä kaiken muun aktiivisuuden lisäksi heräsi ajatus selvittää suvun vaiheita etsimällä esivanhempia ja heidän jälkeläisiään. Haluttin saada yhteyksiä kaukanakin asuviin sukulaisiin. Perheessä virinneen toivomuksen otti oikein sydämen asiakseen aikuiseksi varttuneista lapsista kymmenes, Erik Aleksander Sjöman, s. 1890. Hänet tunnettiin sittemmin paremmin nimellä Erkki Sjöman.
Erkki Sjöman kertoo sukututkimuksistaan sukulaisille kiertokirjeessään 24.8. 1964.
Otteita kirjeestä:
”Kun nyt kirjoitan näitä sukututkimuksia, muistuu mieleeni ensimmäinen tapaaminen Rafael Sjömanin (linkki sukuhaarat) kanssa. Tämä tapahtui huoneessani hotelli Carltonissa, Helsingissä, metsäpäivillä noin vuonna 1926. Huoneessani olivat veljeni Armo (metsänhoitaja metsähallituksessa) ja Antero ( lakitieteen ylioppilas). Olin soittanut sitä ennen osastopäällikkö Rafael Sjömanille, että hän tulisi käymään Carltonissa huoneessani. Armon mielestä ei ollut korrektia soittaa ventovieraalle.
Rafael tuli ja otimme esille kirkkoherranvirastoista saamani sukuselvitykset. ”Tuossa on minun isäni!” Raffu sanoi äkkiä ja osoitti kohtaa Frans Fredrik Sjöman, rosteriförman, s. 1868. Se oli selvä merkki – olimme sukulaisia.
Tilasin Visky-grogit ja joimme sinun maljat. (Kieltolaki oli voimassa.)
Tästä kohtauksesta Raffu sitten innostui ja otti sukutukimuksen elämäntyökseen. Usein Raffu soitti minulle Jyväskylään, jossa asuin vv. 1922 – 1937. Hän ei saanut selville, missä Erik Ersson Siöman, (suvun kantaisä) oli syntynyt.
V. 1925 tuli asetus sukututkimuksesta, että kirkkoherranvirastojen on annettava sukuselvityksiä ja suoritusmaksu on 25 mk sukupolvelta. Vastausaika yksi vuosi ja vuorokausi. Sen jälkeen kirjoitin kirjejäljennöksen säännöllisesti ja lähetin 13 kuukauden perästä uuden, t.s. tämän jäljennöksen huomautuksella, että en ole saanut vielä vastausta k.o. kirjeeseeni. – - – Snappertuna ei vastannut sittenkään. (Erik Siöman oli syntynyt Snappertunassa.) Muut Tammisaaren ympäristöpitäjät lopulta vastasivat, m.m. Tenalan kirkkoherra Bertel Glade mielelläänkin.
Erikin sukuhaaran lisäksi Raffu selvitti, että Magnuksen (rakuuna, kaatui sodassa 1808) pojan, Andersin jälkeläiset ovat nyt Ruotsissa Nyblomeja. Andersin kerrotaan valinneen nimen Nyblom, koska se muistutti häntä lapsuuden kotiseuduista (Nyland). Anders oli Suomessa oppinut räätälin ammatin ja vuonna 1824 muuttanut Ruotsiin. Siellä hän toimi Uppsalassa räätälimestarina ja valittiin ammattikunnan oltermanniksi.
Samalla löytyi toinenkin sukuyhteys Ruotsiin. Yksi Erik Siömanin pojista, Johannes s. 1774, otti sukunimekseen Sjöblom. Hän saapui Tukholmaan v. 1800 ja pääsi karduanin valmistajan (karduanmakare) oppilaaksi, sai siitä ammatin ja toimi mestarina Nyköpingissä. ”
”Taidamme olla sukulaisia”
1920-luvulla Erkki Sjöman säilytti sukutietoja kotonaan Jyväskylässä. Siellä oli myös Erkin veli Eino toipumassa vakavan putoamisonnettomuuden aiheuttamasta vaikeasta vammasta veljensä perheen luona. Eino osallistui sukukartan laatimiseen. Rafael Sjöman (Raffu) tuli käymään Jyväskylässä ja esittäytyi Einolle sanomalla: ”Taidamme olla sukulaisia.” ”Katsotaan”, vastasi Eino ja alkoi tutkia sukuselvityksiä, mihin kuluikin melkoinen tovi. Lopulta yhteys löytyi: Esivanhemmat Eric ja Alexander Siöman olivat veljeksiä. – Vasta sitten tervehdittiin.
1930-luvulla Erkki ja Hanna Sjöman sekä Raffu ja vaimonsa Ingeborg Sjöman tapasivat toisiaan sukuasioissa ja muutenkin viihtyivät hyvin yhdessä. Sota koitui Raffun kohtaloksi v. 1944. Ingeborg piti yhteyttä Hannaan ja Erkkiin vielä vuosia sodan jälkeen.